Kissankäpälän Metka

Luonne

Kärryjen eteen valjastettu, kylänraittia pitkin jolkotteleva Metka on tuttu näky Virmalassa: tamma on hevostilan pitkäaikaisin asukas, ostettiinhan se jo varsana. Haaveet tuhansista palkintoeuroista ja suurista kisa-areenoista itävät yhä mielissä, vaikka toistaiseksi Metkan ansiot ovat rajoittuneet lähinnä paikallisraveihin.

Luonteeltaan Metka on kirpeä kuin pakkanen syysaamuna. Se näyttää aina hieman happamalta, siltä kuin joku olisi työntänyt sen turvan alle jotakin lemuavaa. Mitenkään äkäinen tamma ei missään nimessä ole, vähän nihkeä ja nyrpeä vain. Käsiteltäessä Metka on superkiltti ja sen kanssa pärjäisi tumpeloinkin tallityttö, tamma kun lähinnä seisoskelee paikallaan silmät ummessa. Vaikka Metka saattaa vaikuttaa vähän tylsältä peruspollelta, osaa sekin olla ihku-ihana halutessaan: yksi lempeä turvantökkäisy ja kivikasvoisimmankin on pakko hieman hymähtää.

On yksi asia, joka on Metkan prioriteettilistalla ehdottomalla sijalla yksi - asia, joka saa tamman silmät syttymään ja kurkusta kohoamaan hellän hörinän: Metkan ehdoton elämäntarkoitus on ruoka, siis syöminen. Tamman ruokahalu on rajaton ja makumieltymyksiltään se on kaikkiruokainen, pääasia että leuat jauhavat jauhamistaan. Paremman puutteessa hevonen jyrsii vaikka puuaitaa. Pohjaton nälkä näkyy tietenkin vatsanympäryksessä ja etenkin kesäaikaan Metka on haljeta sivusuunnassa. Mutta minkäs teet, tamma osaa kietoa tallinväen kavionsa ympärille. Se katselee otsatukkansa alta anovasti, ja lopulta on pakko hakea yksi heinäsiivu. Sitten toinen. Ja viimein Metka ahmii voitonriemuisesti kokonaista heinäpaalia.

Ajettavana Metka on haastava: sen lihakset vertyvät hitaasti, ja tamman on tapana olla vähän laiskanpulskeakin. Metka on vaikea saada syttymään ja radalla hyvät asemat on haettava jo lähdössä, sillä erityisen kirikykyinen hevonen ei ole. Lopun spurtissa se jää helpommin jonon jatkoksi kuin lähtee kamppailemaan voitosta. Ohjastajan on siis oltava valppaana ja puskettava heppaan vauhtia, vaikka sitten ajopiiskan avulla. Lahjoja Metkalla kuitenkin on; parhaimmillaan se on juostessaan tasaisesti kärjen mukana koko matkan.

© Josefiina

Kuvat

Suku

Jälkeläiset

s. 2012 Virmalan Hento, i. Susikko BRE
s. 2012 Virmalan Nuutti, i. J.T. Viikari
s. 2010 Virmalan Synkistelijä, i. Kissankäpälän Kaamos
s. 2008 Myrskynmieli, i. Kasarmin Braame

Stats

Statistiikka: 29: 8-4-3-3

Kokonaisvoittosumma: 24250v€

VRKK-pisteet: 42

Sanottua

24.11.2012 Ansakuja, Elisa:
Hienoa vesivärien ja kynän käyttöä. Kauniit sävyt ja mukavan kylmä tunnelma. Hevoset näyttävät ihanan uteliailta ja eipä varmasti palele tuollaisten karvakerrosten alla! Ihanan paljon lunta.

08.07.2012 Virmaveden hevostila, Elisa:
Hieman matalajalkainen ja ponimaisen oloinen. Olematon säkä ja vento selkä. Avorunkoinen ja lautanen hyvin jyrkkä, häntä kiinnittynyt hyvin. Takajalat ok, mutta vtj hieman outo. Edestä massavampi kuin takaa. Vahva kaula, siro pää. Etujalkojen asento hyvä. Maha hyvin pallomainen. Rotuleima puutteellinen.

27.07.2011 Possiikerin talli, Jonna K:
Arvostelin nyt kuvan 1. kun ei oltu kerrottu kumpi kuva tahdottiin arvosteltavan. Kumpainenkin tosin olivat oikein hienoja. Tunnelmallinen ja taitavasti piirretty 'pariskunta' lumihangessa, hiukan ehkä jopa säälittää. Niin tyyliltään kuin väritykseltäänkin oikein onnistunut kuva.

18.12.2010 Virmaveden hevostila, Tinka H.:
Kaunis tausta ja sävyt.

Näyttelyt

Estekilpailut

Valjakkokilpailut

Kouluratsastuskilpailut

Kenttäratsastuskilpailut

Lännenratsastuskilpailut

Ravit

Palkinnot

Varusteet