Impi

SLA-II-palkittu 31.10.2011 pistein 17 + 18 + 13 + 20 + 20 = 88p

Rotu:	Suomenpienhevonen	Sukupuoli:	Tamma
Väri:	Trt, lsi, mhrs, kj psk	Säkä:	145cm
Ikä ja syntymäaika:	8v 20.04.03	Kasvattaja:	Koppura Kaarle, Laukaa evm
Rekisterinumero:	VH06-018-8385	Omistaja:	Josefiina, @

Luonteenpiirteitä

Suloisen Impin elämä on yhtä tuhkimotarinaa: laiskanpulskeasta pullaponista ja kiertolaisesta leivottiin ketteräkoipinen kilparavuri, joka on vasta saavuttelemassa huippukuntoaan. Kurpitsavaunuja tai hyviä haltijattaria ei tästä sadusta löydy, mutta hiittikärryt ja miltei ylimaallisiin tekoihin kykenevät valmentajat sen sijaan kyllä. Impi oli kiertänyt kourakaupalla koteja; sen suvussa olleet huippunimet olivat houkutelleet ihmisiä tarttumaan ainutkertaiseen tilaisuuteen luodata potentiaalinen juoksijanalku tähtiin. Siinä yksi myyntipuheista, joilla Impiä aikoinaan kaupattiin; Suonikon suvulle tamma päätyi tutuntutuntuttujen kautta, kun Räyhiksen korviin kantautui tieto herasilmäisestä kaunottaresta, jonka isän huhuttiin olevan kaikkien tuntema Silirimpsis. Ja niin Impi vaihtoi taas tallia, tällä kertaa lopullisesti.

Ei tarvittu kuin rehua ja rakkautta sekä Lehviläisen Aken asiantuntevia neuvoja, ja johan alkoivat Impin kyvyt juoksijana hahmottua – vaikka prosessi olikin työläs ja hidas. Ennen kaikkea paljastui kuitenkin tamman vastustamaton persoona: Impi on hyväntahtoinen hemppis, joka jököttää kiltisti aloillaan ottaen vastaan hellittelyt ja huollot. Sitä paitsi se on hurjan söpö, melkein taskukokoinen muiden Virmalan hevosten rinnalla ja lumoava eksoottisen katseensa ansiosta. Kotona Impi onkin lutuinen löllykkä, aina hyväntuulinen ja kovin sympaattinen suloisuus. Eipä siis uskoisi, mitä siitä radalla irtoaa!

Impi on nöyrä, hyvätapainen ja ystävällinen. Se ottaa arjen lungisti, ei hätkähtele ja hötky, sekoile tai säiky. Raudanlujat hermot, loputon kärsivällisyys ja uteliaisuus tekevät Impistä ihanteellisen käsiteltävän jopa lapsille. Se nauttiikin selvästi muksujen tarjoamista rapsutuksista ja sokeripaloista, ja toimii mielellään kärryponina.
Kaiken kaikkiaan Impin persoonasta on hankala, miltei mahdoton keksiä miinuspuolia. Se on kertakaikkiaan valtavan rakastettava otus, unelmaponi, joka saa myrskypilvet väistymään aurinkoisella olemuksellaan.

Impi on pehmeä ja otollinen ajettava, se tsemppaa kun pyydetään ja höllää kun käsketään. Kuitenkin paloa juoksemiseen löytyy: jo radalla harkkahiittaillessa tamma voi käydä kuumana, mutta kisatilanteessa se on todella täpinöissään. Mitenkään mahdottomaksi Impi ei tietenkään heittäydy, vaan selvästi aistii ilmassa väreilevän jännityksen ja odotuksen. Raveissa Impistä kuoriutuu esiin myös diivamaisempi puoli; pysykööt vieraat orit ja muut tunkeilijat kaukana! Mielenosoitukseksi riittää tosin pari kimeää kiljaisua ja pientä potkuntapaista, eihän I ihan holtittomaksi rupea. Sitä paitsi jo pienen kokonsa takia se on helposti hallittavissa kaikissa tilanteissa.

Usein on Impin koolle ja kauneudelle irvailtu ravipiireissä: satuponi, kääpiö, rääpäle ja muuta mautonta. Vaan kylläpä hymyt hyytyvät, kun sukkajalkainen tamma painelee loppusuoralla kärkeen. Impin kirikyky on huikea ja se yltää parhaimmillaan mielettömiin revityksiin. Tämä nollasta sataan-ominaisuus on ehdottomasti Impin suurin vahvuus juoksijana, kun se räjähtää täysin odottamattomasti hillittömään spurttiin.

Herttaisessa Impissä on siis ytyä, kun on kyse tositoimista, ja luotto suklaasuokin tsäänsseihin on kova. Tammalla tähdätään korkealle, ja jo tämänastiset tulokset puhuvat puolestaan. Vaviskaa vastustajat, kun Impi ilmestyy radalle...
Vaikka kaikista ihaninta Impissä taitaakin olla lihaksikas kaula, johon painaa päänsä maailman masentaessa. Onhan se maailman kultaisin hevonen.

Suku ja sen selvitys

i. Silirimpsis	ii. Jukolan Irwini	iii. Kuutman
		iie. Ratto-Tyttö
	ie. J.P. Huuletar	iei. Huuliveikko
		iee. J.P. Tuuletar
e. Sive-Ellinen	ei. Hurjuri	eii. Hukka-Hurja
		eie. Amppeelin Auroora
	ee. Kolokkolan Neitee	eei. Tupsu
		eee. Näpsä-Neiti

Pienellä Impillä on takanaan suuri suku juoksija- ja työhevosia. Etenkin isälinjalta löytyy monia hienoja hevosia. Kummallista, miten kauan tammaa pyöriteltiin kodista toiseen, ennen kuin siitä todella leivottiin huippuravuri, sillä geeneissä on puhdasta, suomalaista ravipaloa.

Isälinja kolmanteen polveen

Impin isä Silirimpsis oli komea tummanrautias ori, säkäkorkeutta 155 senttimetriä. Sen nimi oli tuttu koko Karjalan hevosihmisten huulilla, ja ori tunnettiin temperamenttisena, tulisena mutta tervepäisenä, joka osoitti jo nuorelta iältä suurta paloa juoksemiseen. Oriin ennätykseksi historiankirjoihin on kirjattu mainio 24,7ake. 28-vuotiaaksi elänyt ori jätti jälkeensä ainakin 41 perillistä – Impi aivan viimeisten joukossa –, joista noin kolmasosa on menestynyt radoilla.

Silirimpsin isäorhi, Jukolan Irwini, oli sekin tummaan taittuva rautias, 158-senttinen komistus. Se vaikutti hyvin potentiaaliselta ja oli suuri yleisön kiinnostuksenkohde, mutta juostuaan vasta 14 menestyksekästä starttia (ennätyksellä 26,9 – siihen aikaan erinomainen tulos!) ja astuttuaan 6 tammaa, se loukkaantui laitumella kohtalokkaasti, raviuran loppuen näin lyhyeen. Irwinin jälkeläisistä on kuitenkin tullut kelpo juoksijoita. Tähtipäästä olisi siis riittänyt paukkuja pidemmällekin.
Irwinin isä Kuutman oli rautias ori, säkäkorkeudeltaan 160 cm, joka aloitti varsinaisen raviuransa vasta vanhoilla päivillään, juosten ensistarttinsa vasta 7-vuotiaana. Se osoittautui kuitenkin mainioksi ravuriksi, ja jatkoi kilpailua aina 14-vuotiaaksi saakka, lopullisella ennätyksellä 27,8. jälkeläisiä Kuutmanin nimissä on 5.
Irwinin emä Ratto-Tyttö taas oli jalostuskäytössä ollut tamma: se omasi pitkän, hienon sukutaulun, jossa oli parin polven päässä legendaarinen Räyks-ori. 155-senttinen Ratto-Tyttö keskittyi siis lähinnä leppoisaan seurusteluun ja laiduntamiseen, pullautellen maailmaan suloisia suomenhevosvarsoja. Se juoksi vain 3 lähtöä, joista toisessa pääsi totosijalle. Jälkeläisiä Ratto-Tyttö jätti 7.

Silirimpsiksen emä J.P. Huuletar oli pyöreä, tähtipäinen, rautias 150-senttinen tamma. Se juoksi pitkän ja tasaisen uran, ollen keskiluokan ravuri: ei mikään huippumenijä, mutta ei häntäpäässä hissuttelijakaan. Ennätyksekseen 30,2 jättänyt tamma synnytti 3 varsaa.
Huulettaren isä Huuliveikko oli nimensä mukaan varsin höperö ori. Se tuli lahjakkaasta suvusta, mutta osoittautui itse melko keskinkertaiseksi juoksijaksi, ennätyksellä 29,4 ja usealla laukkaan päättyneellä juoksulla. Koska Huuliveikko oli kuitenkin hyvästä ja harvinaisesta suvusta (sen emälinjassa oli huippumenijöitä kolmanteen polveen saakka), päätettiin sitä käyttää jalostukseen yhteensä 13 kertaa.
J.P. Tuuletar oli erittäin laadukas juoksija: se otti paikan johdossa jo alkumetreillä ja venyi vielä huikeisiin loppukireihin. 28,5-aikainen tamma oli kova nimi alueensa ravipiireissä, ja sitä olisi haluttu käyttää jalostukseen enemmänkin. Valitettavasti Tuuletar oli vaikea saattaa kantavaksi, ja eläviä varsoja maailmaan syntyi vain 3.

Emälinja kolmanteen polveen

Impin emä Sive-Ellinen on herasilmäinen 149-senttinen raudikko, joka ei lupaavasta suvustaan huolimatta ollut erityisen lahjakas juoksija: Koelähtö päättyi 3 kertaa laukkahylkäykseen, ennen kuin se saatiin läpi. Siksi sinnikkäällä ja kiltillä tammalla panostettiin työhevosmittelöihin, joissa se pärjäsikin erinomaisesti. Jälkeläisiä Sive-Ellisellä on 2, ja nykyään se viettelee mukavia eläkepäiviä.

Sive-Ellisen isä, ruunikko 148-senttinen Hurjuri oli varsinainen monitoimiori. Se teki lyhyen, mutta vauhdikkaan uran raviradoilla, loukaten sitten jalkansa ratatapaturmassa. Onnettomuuden jälkeen Hurjurilla panostettiin lähinnä työhevoskisoihin ja ratsuksi koulimiseen.
Hurjurin isä Hukka-Hurja oli nimensä mukaisesti melko hurja ori. Vain 147-senttinen, melkein mustaan taipuva ori oli aikamoinen kuumakalle, nopeasti syttyvä ja yhtä nopeasti hiipuva. Räjähdysalttiista luonteestaan johtuen se sopi parhaiten lyhyille matkoille, ennätyksenään upea 24,4aly. Hurjuri oli aikamoisessa maineessa, ja sillä onkin muutama kymmen varsaa.
Hurjurin emä Amppeelin Auroora oli 153cm korkea, kaunis piirtopää, jota ei arvostettu niinkään tulosten, vaan upean ulkomuodon ja kelpo suvun takia. Amppeelin Auroora kun oli rakenteeltaan harvinaisen kaunis eläin, kantakirjapalkittu. Suku sillä oli tasaisen tavallinen, muutama ratojen tähti joukossa. Tamma paljastui kuitenkin erinomaiseksi periyttäjäksi. Sen viidestä jälkeläisestä kaksi pääsi sen ajan legendajuoksijoiden joukkoon.

Sive-Ellisen emä Kolokkolan Neitee, 157-senttinen raudikko, vietti käytännössä koko elämänsä radoilla. Välillä se juoksi mainiosti, välillä oli vähemmän menestyksekkäitä kausia, mutta kaiken kaikkiaan tamma teki hyvän juoksijauran, putkautellen maailmaan vielä kuusi kelpo varsaa.
Tupsu, alle sataviisikymmentäsenttinen läsipää oli raviratojen väripilkku, esiintyjä, jota tultiin varta vasten katsomaan. Joko pieni ja pippurinen ori juoksi todella hyvin... tai ei ollenkaan. Se saattoi nimittäin pistää pystyyn melkoisen show'n, kieltäytyä liikkumasta tai tehdä äkkikäännöksen. Muutaman kerran se onnistui tappelemaan valjaksistaan pois, ja siinäkös oli yleisöllä nauramista. Varsinaisen huippuravurin sijaan Tupsu oli siis viihdyttäjä. Potentiaalia siinä olisi kyllä ollut, mutta äärimmäisen itsepäinen luonteenlaatu ei mahdollistanut lahjakkuuden käyttöönottoa. Tupsu astui aimo määrän tammoja, ja sen jälkeläisistä suurin osa pärjäsi keskivertoa paremmin.
Näpsä-Neiti, kaunis hamppuharja, starttasi vain muutaman kerran. Juoksijaksi siitä ei ilmiselvästi ollut herkän luonteenlaadun takia, vaikka sen isä Näpsy oli paikallisravien kuningas, ja siksi tamma keskittyi vyötärönympäryksen kasvatukseen – milloin heinän, milloin varsojen takia.

Jälkeläiset

Impi on tuontisukuisten, mieluusti piirrettyjen J-linjaisten suomenhevosorhien käytettävissä. Käytämme sitä jalostukseen säästeliäästi. Mikäli varsa Impistä kiinnostaa, ota yhteyttä sähköpostitse.

s. 15.09.2011 t. Virmalan Kiana i. Kopse
s. 11.11.2011 t. Virmalan Tariina i. Kivipuron Eemeli

Lähdöt

Statistiikka: 68: 6-10-6-8
Ennätys: 22,5ake
Voittosumma: 39875v€

Työhevoskilpailut